maanantai 10. syyskuuta 2007

Lehto Seppo: Tervetuloa tutustumaan kansallismieliseen ja isänmaalliseen ajatteluun ydinviestinä: Karjala takaisin Suomelle Petsamoa unohtamatta

Eroon parasiiteistamme joka rintamalla: Suomi suomalaisille Barentsinmeren maakaasu- ja öljykentistä alkaen
Seppo Lehto toivottaa tervetulleeksi ajattelemaan rakentavasti kansakuntamme eduksi:

Tamperelainen historioitsija ja aluepalauttaja Lehto Seppo: 

Tervetuloa tutustumaan kansallismieliseen ja isänmaalliseen ajatteluun ydinviestinä: Karjala, Salla-Kuusamo takaisin Suomelle Petsamoa ja Kalastajasaarentoa unohtamatta





Palaute: karjala.takaisin.lehto.seppo@gmail.com

Rikkakasvit tuleen poltettaviksi juuristoineen kuten ryssäläisyys ja Ryssän miehitysjoukot kansallisilta miehitetyiltä eli palautettavilta alueiltamme!




-------------------------------------

http://lehto-seppo-karjala-takaisin.blogspot.fi/

----------------------------------------------

4 kommenttia:

Lehto Seppo Karjala takaisin = Kaikki miehitetyt alueemme takaisin Suomelle korkoineen miehittäjä-Ryssältä kirjoitti...

Markku Jokisipilän erikoisiin kommentteihin hieman palautetta - Anna sinäkin:) Markku Jokisipilän blogiin - Anna sinäkin;)

Lehto Seppo Karjala takaisin miehittäjä-Ryssä ulos sanoi...

Höpö, höpö Jokisipilä

Kyllä kai Suomellakin oli oikeus omaansa vaatia ja hakea puolustuksellisesti edullisempia asemia?

Emme kai me USA:ta ja Ryssää huonompia asemia sodassa hanki?

Toki meilläkin on oikeuksia, eikä vain velvollisuuksia.

Faktana oli että talvisodan jäljiltä alueitamme miehitettiin. Sitä varten kun tilaisuus tuli niin toki vähäisillä voimilla haettiin mahdollisimman edulliset ratkaisut sotilaallisesti. Valitettavaa on ettei Muurmanin rataa katkaistu.

Leningrad oltaisiin voitu jos olis haluttu Stalinin toimin tyhjentää kuten Suomi joutui pari kertaa tekemään mm. Terijoen ja Viipurin suhteen

Historioitsija Seppo Lehto
Aluepalauttaja Tampereelta

Lehto Seppo Karjala takaisin miehittäjä-Ryssä ulos sanoi...

Kumoa Markku esittämäni faktat

Historiaahan pitää lukea menneisyydestä tänne päin eikä lukea sitä suomalaisten synniksi, että haetaan parempia asemia rauhanneuvotteluita varten, mitkä yleensä on edessä jossain vaiheessa oli sitten sota missä ja milloin vaan, jollei koko kansaa onnistuta tuhoamaan kuten kävi liki tyystin inkeriläisille, vatjalaisille, jne.

Kiistämätön fakta on myös se että ei Ryssällä Neuvosto-Venäjän aikaan ollut sen parempaa oikeutta Tarton rauhan sopimuksen mukaan kuin Suomellakaan historialliseen Itä-Karjalaan. Kansallisesti Itä-Karjala tilanne on verrattavissa Albania - Kosovo tilanteeseen, mikä on nyt EU:n painostamana päätymässä Kosovo = Itä-Karjalan eduksi.

Itse tarkennan hieman:

Lievä epätarkkuus taisi pujahtaa siinä suhteessa, että kyllä Muurmanin rata taidettiin muutaman kerran katkaista, mutta valitettavasti ei pysyvästi.

Hyvää 2-tornien juhlapäivää sinullekin sinne Turkuseen;)

Sopii muistaa että jos pari tornitaloa lysähti 11.9.2001 USA:ssa niin sillä perustein saa mennä Afganistaniin ja Irakiin, niin Suomella olisi vastaavasti oikeudet ollut Moskovaa ja Vladivostokia myöden iskeä samoin.
Seppo Lehto aluepalauttaja historioitsija faktat faktoina
Tampere

Järjestyksenvalvoja - tiukka ja asiallinen Kuntavaaliehdokas Tampere Lehto Seppo kirjoitti...

Kiitämme Esko Rantasta oivasta artikkelistaan 45-vuotissyntymäpäiväni 6.9.2007 ja Karjalan palautuksen puolesta puheenvuoronaan

http://www.talouselama.fi/doc.do?f_id=1220755

Karjala? Vain puoli euroa neliöltä!
[Esko Rantanen 6.9.2007]


Venäläiset miettivät 1990-luvun alun rahapulassaan, paljonko Suomelta kehtaa pyytää Karjalasta. Lehtitietojen mukaan venäläiset arvioivat Karjalan arvon 15 miljardiksi dollariksi, mikä inflaation vaikutuksen sivuuttaen nykykurssein on 12 miljardia euroa. Tämä on suunnilleen yhtä paljon kuin valtion tuloverotuotot ensi vuoden budjetissa. Nokian kassa ei ole paljon pienempi.

15 miljardia dollaria ei vaikuta korkealta hinnalta. Mutta 1990-luvun alussa Karjala oli rappiolla. Se olisi pitänyt jälleenrakentaa, mikä olisi maksanut paljon rahaa.

Kauppatieteiden maisteri Veikko Saksi julkaisi kaksi vuotta sitten kirjan Karjalan palautus. Saksi laski, että palautettuun Karjalaan olisi nyt investoitava 30 miljardia euroa. Mutta investoinnin sivuvaikutuksena työttömyys Suomesta häviäisi. Verohyödyt olisivat puolet vaadittavista investoinneista.

Keskustelu Karjalan palautuksesta Suomessa käy kiivaasti 63 vuotta sen jälkeen, kun suomalaisjoukot vetäytyivät Karjalasta, kuulemma torjuntavoiton jälkeen.

Juuri nyt Suomen valtiolla olisi ehkä kanttia taloudellisesti ostaa vaikka Karjala takaisin. Mutta Venäjä ei tarjoa sitä eikä tarjonnut 15 vuotta sittenkään. Presidentti Boris Jeltsinin neuvonantajana työskennelleen Andrei Fjodorovin mukaan venäläiset ja suomalaiset kyllä "keskustelivat" asiasta.

Ja oikeastaan, olisiko 15 miljardia ollut edes halpa hinta?

Vuonna 1867 Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille 7,2 miljoonalla dollarilla. Hinta oli ainoastaan 10 senttiä hehtaarilta. Neliömetrihinta Alaskasta olisi vain yksi tuhannesosa (Yhdysvaltain) senttiä.

On tietysti selvä, että kaikkia vanhoja todellisia ja kuviteltuja kauppahintoja pitäisi inflaatiokorjata nykyrahaksi. Vanhat kauppahinnat ovat nykyrahassa luonnollisesti kalliimmat.

Luovutetun Karjalan pinta-ala oli 27 000 neliökilometriä. Sen perusteella laskien Karjalan neliöhinnaksi tulee puolisen euroa.

Suomessa raakamaa Uudellamaalla maksaa 1,3 euroa neliöltä kaava-alueen ulkopuolella. Tieto perustuu yli kahden hehtaarin alueista tehtyihin maakauppoihin vuosina 1985-2004.

Venäjän länsiraja on tuhat vuotta siirtynyt aina vain lännemmäksi.

Vaikka Boris Jeltsin olisi tarjonnutkin virallisesti Karjalaa Suomelle 1990-luvun alussa, Suomen talous sattui juuri silloin olemaan täysin kuralla. Niissä oloissa ei kukaan vastuullinen johtaja olisi ottanut 15 miljardin dollarin velkaa. Ei siihen tarkoitukseen myöskään mikään kansainvälinen pankki olisi myöntänyt lainaa. Elettiin niitä aikoja, kun Suomen valtio oli vaarassa joutua Kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen.

Jos kuitenkin Suomi olisi saanut tarjouksen ja jos tarvittava kauppahinta olisi jostakin löytynyt, Karjala olisi nyt meillä. Venäjän puutullit eivät häiritsisi ja puuta riittäisi tehtaille väljemmin. 300 000 venäläistä tekisi tietysti yritteliäänä kauppakansana kovaa bisnestä ja kasvattaisi Suomen bruttokansantuotetta ja vahvistaisi heikkoa palvelusektoria.

Laatokka olisi puhdistettu ja jylhiä rantoja asuttaisivat myös suomalaiset. Viipuri olisi nätisti entistetty vanha suomalainen kauppakaupunki, joka olisi suosittu turistikohde.

Kipua sydämessä

Karjalan palauttaminen on suomalaisen psyyken yksi suurimpia tunnekysymyksiä. Keskustelu jatkuu, ja historian tutkijoilla on vielä tekemistä arvoituksen parissa.

Se on selvää, että nykyinen keskustelu, missä presidentti Mauno Koivisto ja ulkoministeri Paavo Väyrynen ovat tulleet leimatuksi maanpettureiksi, on päivänpolitiikkaa. Vallasta osattomiksi jääneet sivustakatsojat saavat purkaa turhautumiaan nyt, kun itsesensuuri tai muukaan sensuuri eivät enää sitä estä.

Yli 400 000 karjalaista menetti sodassa kotinsa. Menetyksen trauma on ankara eikä se häviä sataan vuoteen. Toiveet Karjalan palauttamisesta elävät sitkeästi.

Mutta kuinka moni uskoo, että edes karjalaista syntyperää oleva Matti Vanhanen unissaankaan miettii Karjalan takaisinostamista tai edes neuvotteluja palautusmahdollisuudesta? Venäläinen kansallismielisyys on voimissaan vahvemmin kuin koskaan.

Historiallisesti ajatellen toiveikkuus menetettyjen alueiden palauttamisesta on epärealistista. Suomea puhuvat kansat ovat menettäneet maata slaaveille tuhat vuotta. Kun mennään tarpeeksi kauas ajassa taaksepäin, suomalaiset voisivat vaatia takaisin Inkerinmaatakin, jonne Pietari Suuri perusti Pietarin kaupungin 1703.

Näistä maista venäläiset ovat kahinoineet suomalaisten ja ruotsalaisten kanssa satoja vuosia. Itsenäisen Suomen jakso tässä tuhannen vuoden pitkässä linjassa on vain 90 vuotta. Tuhannen vuoden trendinä Venäjän länsiraja on siirtynyt aina vain lännemmäksi. Olihan se vuosina 1809-1917 Tornionjoella.
Aiemmin verkkopalvelussa
Rupla jyrähtää, Mökki-Karjala vikisee (16.7.2007)
Karjalan puolesta (7.4.2005)
Karjala takaisin (10.12.1999)

Keskustelu

Olisiko Karjalan ostaminen ollut Suomelle taloudellisesti järkevää?

Osallistu keskusteluun!

Sananvapaudesta oikeudesta ilmaista itseään ja ajatuksiaan ei pidä tinkiä eikä suostua kommaritaustaisten vaatimuksiin sananvapauden rajoittamisesta kirjoitti...

Maahanmuuttajien selkeästi suuremman rikollisuuden on havainnut moni muukin joutuessaan joko uhriksi tai kuten Petteri Järvinen

http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1224641

Säästäkää edes suvivirsi
[Petteri Järvinen 14.9.2007]


Jouduin keväällä asioimaan toistuvasti Helsingin käräjäoikeudessa. Aulassa on iso taulu, johon heijastetaan päivän juttujen osapuolten nimet. Jo muutaman päivän jälkeen huomioni kiinnittyi listan vierasperäisiin nimiin.

Yksinkertaisen ja täysin epätieteellisen arvioni mukaan ainakin neljäsosa rikosjuttujen asianosaisista oli nimestä päätellen ulkomaalaisia. Erityisesti pisti silmään, että lähes joka päivä listalla esiintyi vähintään yksi Muhammed.

Suomen väestöstä ulkomaalaisia on noin kaksi prosenttia; pääkaupunkiseudulla luku lienee jonkin verran korkeampi. Silti heidän osuutensa rikosjutuista on suhteettoman suuri.

Maahanmuuttajien rikokset ovat asia, josta ei mielellään puhuta julkisuudessa.

Kun Timo Harakka kysyi keväällä Pressiklubi-ohjelmassa vierailleelta Ylen toimittajalta, mistä aiheesta tämä ei suostuisi tekemään juttua, toimittaja mainitsi juuri maahanmuuttajien tekemät rikokset. Hän ei halunnut tehdä juttua, joka vahvistaisi ennakkoluuloja.

Ilmeisesti leimaamisen pelosta johtuen maahanmuuttajien asioita on vaikea käsitellä puolueettomasti. Yleisesti hyväksyttyä on vain täydellinen suvaitsevaisuus. Kukaan ei halua kritisoida mitään, jottei tulisi leimatuksi rasistiksi.

Rasismi-korttiin vetoavat hanakasti myös maahanmuuttajat itse. Kaikki vaikeudet, silloinkin kun niillä ei ole mitään tekemistä oman taustan kanssa, pannaan mieluusti rasismin syyksi.

Kun perinteinen media vaikenee, paineet purkautuvat nimettömissä nettikeskusteluissa. Siellä meno äityy välillä niin villiksi, että ainakin valtionsyyttäjä Mika Illman on huolestunut asiasta. Hän penäsi keväällä pakollista valvontaa nettikeskusteluille ja vaati nostamaan ahkerammin syytteitä rasistisista rikoksista.

Meillä on oikeus vaatia, että tulijat kunnioittavat lakejamme ja arvojamme.

Me suomalaiset olemme aina eläneet syrjässä ja kosketus vieraisiin kulttuureihin on ollut vähäistä. Se selittää kuitenkin vain osan maahanmuuttajia kohtaan tunnetuista epäluuloista.

Kylmää, pimeää, vaikea kieli

Vaikean kielen lisäksi Suomi on niin pimeä ja kylmä, että jopa suomalaisen on vaikea sopeutua tänne.

Ruotsin, Ranskan ja Hollannin tilanne ja historia on toinen, eikä maahanmuuttajien sopeutuminen sielläkään ole sujunut kivuttomasti. Globaali talous ja matkustamisen vapaus ovat muuttuneet nopeammin kuin ihmisten arvot ja asenteet.

On kohtuutonta syyllistää sen perusteella pelkkää kantaväestöä.

Useimmat suomalaiset hyväksyvät turvapaikanhakijat, mutta suhtautuvat torjuvasti Eurooppaan pyrkiviin elintasopakolaisiin.

Ei ole kauan siitä, kun suomalaiset itse lähtivät Ruotsiin työn ja parempien palkkojen perässä. Eikä sopeutuminen sielläkään ollut helppoa vaikka rotu, kulttuuri ja ilmasto olivat lähes samat, ja moni osasi vähän kieltäkin lähtiessään.

Kauhistelemme, miten tämän päivän pakolaiset saattavat lähettää Suomeen jopa lapsia ilman vanhempiaan. Sodan aikana suomalaiset tekivät samoin. Silloin katsottiin, että lasten oli päästävä turvaan sodan jaloista, vaikka se tiesikin perheiden hajoamista.

Sata vuotta sitten moni lähti etsimään onneaan rapakon taakse. Valtaosa lähtijöistä oli juuri niitä nuoria ja aloitekykyisiä, joita Suomi olisi tarvinnut oman maan rakentamiseen.

Nyt Suomi on kehittynyt niin, että osat ovat vaihtuneet: maastamme on tullut maahanmuuton kohde.

Humanitaaristen syiden ohella uusia suomalaisia tarvitaan jatkossa talouden dynamiikan säilyttämiseksi. Haluamme maahanmuuttajia, jotka ovat valmiita sopeutumaan Suomeen ja tekemään täällä töitä. Heille on taattava siihen oikeus ja mahdollisuus, aivan kuten meillekin on aikoinaan annettu.

Meillä puolestaan on oikeus vaatia, että tulijat kunnioittavat lakejamme ja arvojamme. Ei ole mitään syytä nöyristellä tulijoiden edessä tai hyväksyä kaikkea kulttuurieroihin vetoamalla.

Joissakin kouluissa on poistettu suvivirsi kevätjuhlien ohjelmasta, jotta maahanmuuttajataustaisten perheiden vakaumusta ei loukattaisi. Kuullessani asiasta ensi kertaa luulin, että kyse oli vitsistä.

Suvi ja sen virsi ovat osa Suomea. Ketään ei tule pakottaa laulamaan sitä, mutta meillä kantasuomalaisilla ei liioin ole mitään syytä luopua omista perinteistämme.

Niin ikään vakaviin rikoksiin syyllistyneet on voitava palauttaa takaisin, vaikka lähtömaan olot olisivat epävakaat. Omien kansalaisten suojelun luulisi olevan päättäjille tärkeintä.

Nettiaikana kaikenlainen piilottelu ja hyvää tarkoittava vaikeneminen kääntyy lopulta itseään vastaan.

Petteri Järvinen on diplomi-insinööri, joka on seurannut it-alaa kriittisesti yli 20 vuoden ajan.

Tunnettu tamperelainen kansallismielinen Seppo Lehto kansakunnallista asiaa eri aiheista kirjoitti...

Oheinen Ylen julkaisema uutinen käräjä- ja hovioikeuksien tuomioistuinkäytännöstä on harhaanjohtava Tampereen syyttäjä- ja käräjäoikeuden sekä Turun hovioikeuden osalta.

Jos kyseessä on esim. afgaani, persialainen, neekeri tai somali ja jopa julkisuuden henkilö sellainen, niin syytettä, eikä niin ollen tuomiota tule välttämättä lainkaan ei edes syyteharkintaa, kun on rasistisia omaa kansaansa vihaavia kommaripoliiseja kommareita sympatiseeraavien syyttäjien ja tuomarien kanssa yhteistyössä.

Itä-Suomessa saa herkimmin linnatuomion

Julkaistu 14.10.2007, klo 05.05 (päivitetty 14.10.2007, klo 07.31)

Lakikirja

Kuva: Arja Lento / YLE
Tuomioistuinten antamat tuomiot vaihtelevat paikkakunnasta ja alueesta riippuen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan suurin riski joutua vankilaan on Itä-Suomen hovioikeuspiirin alueella. Siellä syytetylle napsahtaa herkimmin ehdoton vankeusrangaistus, kertoo Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen.
Sen sijaan Vaasan ja Rovaniemen hovioikeuspiireissä langetetaan useimmin ehdollisia tuomioita, ja lievimmän tai lyhimmän kakun saa Turun hovioikeudesta.

Turun hovioikeuden langettamat tuomiot ovat keskimäärin jopa kolme viikkoa lyhyempiä kuin vastaavat tuomiot Helsingin tai Itä-Suomen hovioikeuksista.

Hovioikeuksissa on itsekin huomattu tuomioiden erot. Niiden tasaamiseksi on muun muassa laadittu ohjeellisia rangaistustaulukoita. Viimeksi sellainen on tehty Kouvolan hovioikeuspiirissä.

Itä-Suomen hovioikeuden presidentti Markku Arponen arvelee, että idän ankaruus voi johtua perinteestä. Lisänä on tuomareiden korkea keski-ikä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Ville Hinkkanen selittää eroja luonnollisilla syillä. Joillain alueilla on paljon rikoksenuusijoita ja ehkä enemmän rikollisuuttakin. Käräjäoikeuksin kohdalla tilastoa voi viedä väärään suuntaan käräjäoikeuksien pieni koko.

Hinkkanen ei kuitenkaan hyväksy eroja.

- Ei ole hyväksyttävää, että samasta teosta voi seurata erilainen rangaistus jossain päin maata. Perustuslain mukaan viranomaisten on toimittava yhdenvertaisuusperiaatetta noudattaen. Ihmisten pitää olla tasa-arvoisia lain edessä, sanoo rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä selvittänyt tutkija Ville Hinkkanen Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisessa.

Myös käräjäoikeuksien tuomioissa eroja

Hovioikeuksien lisäksi myös käräjäoikeuksien tuomioissa on isoja eroja. Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) pitää langetettujen tuomioiden vaihtelua varsinkin käräjäoikeuksin kohdalla suurena. Hän uskoo, että käräjäoikeusuudistus tasaa tilannetta, kun uudistuksen myötä oikeuksista tulee isompia.

Joillain alueilla pahoinpitelystä tulee muutaman kuukauden rangaistus, toisella alueella tuomio on jopa kaksinkertainen. Vuosina 2004 - 2006 keskimääräiset ehdottomat vankeustuomiot pahoinpitelyistä olivat 0 - 19 kuukautta käräjäoikeuksista riippuen. Koko maan keskirangaistus oli 10,5 kuukautta.

Tutkija Ville Hinkkanen selittää eroa rikollisuuden alueellisella vaihtelulla ja rikoksenuusijoiden määrällä, mutta myös tuomioiden mittaamiskulttuurin eroilla sekä työkäytännöillä.

Vertailuissa mukana satoja rikoksia

Käräjäoikeuksien vertailussa oli mukana vuosien 2004 - 2006 pahoinpitely- ja varkausrikokset. Tuona aikana 63 prosenttia pahoinpitelijöistä selvisi sakoilla, mutta vaihtelu oikeuksittain oli 35 - 85 prosenttia. Keskimääräinen ehdoton tuomio oli 10,5 kuukautta, kun keskituomioiden vaihtelu oli oikeuden mukaan tarkasteltuna 0 - 19 kuukautta.

Hovioikeuksien osalta vertailtiin kaikkia tuomioita vuosina 1999 - 2003. Sen perusteella havaittiin, että Itä-Suomessa annettiin useammin vankeustuomio sakkojen sijaan. Lisäksi vankeustuomio oli useammin ehdoton tuomio. Tuomiot olivat vieläpä pidempiä kuin muualla. Samaan ehdottomien tuomioiden pituuteen ylsi Helsingin hovioikeuspiiri.

Lyhimmät vankeustuomiot annettiin Vaasan ja Turun hovioikeuspiireissä. Turussa tuomiot olivat keskimäärin jopa seitsemän prosenttia lyhyempiä kuin Itä-Suomessa tai Helsingissä annetut.

Tutkija Ville Hinkkasen laskelmien mukaan Turussa saa keskimäärin kolme viikkoa lyhyemmän ehdottoman tuomion kuin Itä-Suomessa. Käytännössä Turun antama alennus merkitsee sitä, että itäsuomalainen istuu linnassa puolitoista - jopa kaksi viikkoa kauemmin kuin länsisuomalainen vanki.

YLE Uutiset